Näytetään tekstit, joissa on tunniste aine. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste aine. Näytä kaikki tekstit

torstaina, lokakuuta 5

Tosiuskovainen aikamme

 (En kuollaksenikaan muista, oliko aineena äidinkieli vai uskonto, mutta tuollainen esseeotsikko annettiin ja sanottiin että kirjoita siitä kotona. Itsehän en tietenkään kotona kirjoittanut, vaan liittokokouksessa kun oli parhaillaan äänestelyt menossa enkä ollut vielä virallisesti Keskustanuori. 60 pistettä sain silti tästäkin)

Jos 1800-luvun pappismies tuotaisiin nykypäivään, hän luulisi joutuneensa helvettiin.

Lyhyet hameet, läpinäkyvät paidat, naisten housupuvut, vapaa kanssakäyminen sukupuolten kesken ja sodomia. Raha ja seksi pyörittävät tätä paikkaa, jota hän kerran kutsui kodikseen.

Noitia, hinduja, muslimeja ja uskonnottomia. Puolityhjät kirkot, palvotut laulajat ja ihmisten yhteisöttömyys järkyttäisivät tätä Herran miestä. Kaikki hänen aikansa hyveet ja varjeltu hyvä käytös ovat vuosien saatossa kuluneet evolutiivisen eroosion myötä häpeälliseksi röyhkeydeksi ilman auktoriteetillista kunnioitusta.

Tällainen ajatusleikki on helppo tapa verrata eri aikojen uskonnollisuutta sekä huomata, kuinka paljon osittain hyviäkin asioita olemme unohtaneet. Siitä huomiona papin järkyttynyt ensi-ilme, joka on sekoitus kulttuurishokkia ja epäuskoa.

Eihän hän voinut uskoa, että näin moni luopuu Jumalasta. Myöhemmin kun hänelle kerrotaan laeista, jotka takaavat uskonvapauden, on hän hämmentynyt. Kohteliaisuudesta hän esittää hyväksyvää, mutta kun hänet viedään seurakunnan nuorten tapahtumaan, ei hän voi olla ilmaisematta mielipidettään.

1800-luvun kirkkoherra syyttäisi jokaista nykykristittyä rienauksesta ja tekopyhyydestä, sillä suurin osa kristityistä kantaa ristiä vain tavasta. Muuten ei Jumala heidän elämässään näy, mikä tuntuu uskomattomalta. Miksi perhe ei lue yhdessä Raamattua? Miksi kukaan ei siunaa itseään, saatika sitten ruokaansa?

Jos nämä ihmiset kerran uskoivat, missä olivat ristit heidän seiniltään? Kodin seinät ovat täynnä tauluja, mutta mikään niistä ei esitä Jeesusta. He kiirehtivät sunnuntainakin töihin. Siinä on vaikea yrittää selittää, että nykyään ei olla niin hirveän tarkkoja Raamatun suhteen.

Kyllä, pyhän kirjan joustamattomista pyhistä säännöistä voidaan joustaa, jos vain ihminen niin haluaa. Jopa 1800-luvulta kotoisin oleva mies tietäää, mitä on kaksinaismoralismi ja näkee sitä kaikkialla ympärillään ihmisten vaatiessa toisiaan uskomaan tähän samaan Jumalaan.

Monoteistisen kristinuskon älyvapaa moralisointi syö pohjaa itseltään. Kaikki haluavat olla oikeassa ja 'koska minä olen minä niin minun asiani on pääasia' -tyylinen mentaliteetti blokkaa reiluuden, niin loppujen lopuksi kukaan ei kuuntele ketään, edes itseään. Siispä miksi he kuuntelisivat Jumalaakaan? Nopeasti tämä pappi huomaa olevansa tyytyväinen omaan aikaansa, sillä silloin pyhitettiin sunnuntai, käytiin kirkossa ja kotoa löytyi enemmänkin kuin yksi risti sekä muutama uskonnollinen maalaus.

2000- ja 1800-lukujen tärkein ero ei ole housupuvun käyttäjässä tai vapauskäsityksessä, vaan uskonnon harjoittamisen säntillisyydessä. 1800-luvulla saatoit kuolla epäiltynä noituudesta, kun taas 2000-luvulla noituus on täysin hyväksyttävä asia ja meediot ovat valjastettuina television käyttöön. 2000-luvulla ei kivitetä, hirtetä tai polteta ketään Raamatun käskyjä rikkonutta. Edes häpeäpaalu ei ole vaihtoehto, kun taas papin omassa ajassa hirtot, häpeäpenkit ja elävältä poltot eivät olleet kummallisia.

Nykyään uskontunnustukseksi näyttää käyvän myös Facebookissa tilasta, kuvasta tai sivusta tykkääminen sekä jako muille käyttäjille. Miksi siis liturgiat? Ovatko ne reliikkejä, osa vanhojen ihmisten arvostamaa kulttuuriperinnettä? Säilytämmekö niitä vain heitä varten? Kun 1900-luku kuolee ihmisten mukana, kuolevatko sitten myös liturgiat? Voi olla, että uskovia ei riitä sinne asti tai he muuttuvat välinpitämättömiksi. Heille saattaa riittää ryhmä nimeltä Christians United, johon sitten kuulutaan ympäri sosiaalista mediaa.

On siis erittäin helppo olla tekopyhä näin internetin valtakaudella. Miksi eivät papit kiroa CERNiä ja saarnaa Babylonin portosta, joka vaanii syvällä world wide webin sisällä?

Vastauksen yhdeksi osaksi muodostuu muuttumisen pakko. Myös kirkon on pystyttävä vastaamaan yleisön tarpeisiin, yhteiskunnan haasteisiin ja globaaliseen epätasa-arvoon. Kirkko löi jalkansa eduskunnan oven väliin vuonna 1970, silloin nimellä Suomen Kristillinen Liitto, joskin nykyään sama väliintulija esiintyy Päivi Räsäsen johtamana, kaiken kieltävästä politiikastaan tunnettuna Kristillisdemokraattisena puolueena. Siitä lähtien on kirkko ollut politiikassa puolustamassa siveyskantaansa, mutta eivätpä hekään saisi kunnioitusta 1800-luvun papilta.

Rouva Räsänen käskettäisiin kotiin kutomaan, miehiltä vaadittaisiin erityistä hurskautta ja kenenkään käytös ei siltikään vastaisi sitä, mitä Jumalaa pelkäävältä ihmiseltä odotetaan. Pappi haluaisi nopeasti takaisin huomatessaan, etteivät edes vannoutuneimmat kristityt ole sitä, mitä heidän pitäisi olla.

Toisaalta, voiko määrittää oikeaa ja väärää tapaa uskoa? Sehän vain aloittaa sodan ja konfliktin, syynä yhtä naurettava kuin kiista Tyrannosaurus Rexin ilmestymisestä todellisen New Yorkin Times Squarelle. Siispä tyydytään me palauttamaan pappi omaan aikaansa, mutta otamme neuvosta vaarin ja jätämme rouva Räsäsen kotiinsa kutomaan.

torstaina, elokuuta 21

Pahuus maailmassa

(Huomiselle uskonnon etiikan kurssille piti tehdä jokin työ aiheesta 'Pahuus maailmassa'. Koska en osaa mitään muuta kuin mukasyvällistä tekofilosofista kakkandeerusta, niin annan myös teille luettavaksi tämän kerrassaan... omituisen tekstin. Ja ei, en varmaan tajua itsekään tästä mitään kun aamu koittaa, joten kaikki jääkööt teidän omien tulkintojenne varaan. So long and goodnight!)

Pahuus maailmassa

Ihmisen moraalinen käsitys pahuudesta on nuorena mustavalkoinen, on vain hyvää ja pahaa. Kun kasvetaan, harmaan sävyjä ilmestyy ja yhtäkkiä kaikki onkin epävarmaa. Ei  voi tietää, onko tämä harmaata aluetta, mustaa vai valkoista. Silloin on se hetki, kun katoaa sosiaalisen yhteisön paineeseen ja mielipiteeseen. Silloin, kun et ole valmis tekemään itsellesi moraalista astinlautaa, sellaista tarjotaan sinulle. Sitä tarjoavat kristityt, muslimit, wiccat, satanistit ja jopa tiedemiehet. Minne tahansa käännyt, sinulle tarjotaan moraalista ohjenuoraa hopealautasella. Tiskillä voit valita, koota oman Subway-leipäsi tavoin sen käytöskoodiston, joka tuntuu oikeimmalta.

Mala en se.

Absoluuttisen pahat rikokset, jotka ovat kaikkien mielestä vääriä. Vai ovatko? Seitsemän miljardia ihmistä, seitsemän miljardia erilaista vastausta, seitsemän miljardia mielipidettä. Mikä on oikein, mikä väärin. Sinä vastaan minä. Minä sanon, että varastaminen, sinä tappaminen. Kommunikaation kuilu ei kerro, että varastamisella tarkoitan kaikkea. Elämän varastamista toiselta. Asiat voidaan ilmaista monin tavoin, nykyään niiltä ilmaisuilta suljetaan korvat.

Mala prohibita.

Jalan voi myös tukea lakeihin, joita voidaan muuttaa vain useilla monimutkaisilla, byrokraattisilla ja propagandaa täynnä olevilla tavoilla. Julkisen sektorin rikolliset istuvat puku päällä jossain kaukana päättämässä, että poliisilta vähennetään määrärahoja ja täten autetaan yksityisen sektorin rikollisia heidän työssään. Mala en se vai mala prohibita?

Molempia.

Pahuus on sen sydämessä, joka haluaa vahingoittaa. Aiheuttaa mielipahaa, kylvää vihaa ja katkeruutta ja tuhota kaiken kauniin. Mikä on kaunista? Ihmiset. Hyväntuuliset, avoimet ja ystävälliset ihmiset. Kaunista on ilta-aurinko, joka saa bussipysäkillä seisojat hymyilemään itsekseen, joka antaa ihmisen kantaa samaa hehkua.

Pahuus on sitä, että sammuttaa sen hehkun.

Sen voi sammuttaa monella tavalla. Aja ylinopeutta, koska mainioilla maalivahdin reflekseillä ehdit jarruttaa sadan kilometrin tuntivauhdista nollaan metrin aikana. Pieni pää iskeytyy katuun valheellisen megalomanian takia. Varasta toiselta elämä, koska hän yritti sammuttaa sinun hehkusi. Varasta toiselta rahat, koska sinä itse olet liian ylpeä kääntyäksesi sosiaalihuollon puoleen. Tönäise uimataidoton kaveri laiturilta veteen, koska kaikkihan osaavat uida. Jätä tienvarressa ottamatta nelivuotiaan sukulaislapsen käsi käteesi siksi aikaa, että tarkistat Facebookin, koska eihän niin iso ikinä lähde minnekään yksin. Sytytä kaivattu hehku johonkin elottomaan ja jätä se ilman valvontaa. Se valheellinen hehku nielaisee jonkun.

Maailman pahuus piilee siinä, että se sama paha on jokaisella sisäänrakennettuna. Sillä ei ole väliä mistä olet kotoisin, mitä rotua edustat, mikä on seksuaalisuutesi tai mitä söit aamupalaksi, pekonia vai banaania. Sinun yhteiskunnallisella pelipaikallasi ei ole mitään väliä. Se, että olet ammatiltasi poliisi, lääkäri tai lähihoitaja, ei tarkoita etteikö sinulla olisi pahuutta sisälläsi. Se, että olet ammattitappaja, ei tarkoita sitä, etteikö sinulla olisi hyvyyttä sisälläsi.

Karma.

Sitä mitä lähetät, sitä myös saat. Jokainen teko ja jokainen valinta vaikuttaa joka hetkeen. Jokaisessa meissä asuu pieni hirviö, jonka olemassaolon moni haluaa kieltää. Enhän minä ikinä voisi tehdä niin, enkä voisi tehdä näin. Se on mahdotonta, en minä. Sinut on tehty legopalikoista, jokainen edustaa jotain asiaa sinussa. Jokaisella on musta pala, jokaisella on punainen ja jokaisella on sininen. Jokainen teko ja valinta vaikuttaa siihen, alkaako mustasta valua väriä, joka peittää alla olevan kirkkaan värin. Musta pala on aina ylimmäisenä, jotta sillä on mahdollisuus levitä kaikille elämän osa-alueille.

Mustaa legoa ja hirviötä ei voi poistaa, niitä ei voi jättää huomiotta.

Koska sitä on maailma.

keskiviikkona, kesäkuuta 25

12. A Letter from Death Row

(Tänään something in English. I beg your pardon kaikista kamalista virheistä mitä tuolla vilisee, mmuttamutta. Tosiaan, numero otsikon edessä on sen otsikon numero. En ottanut pois koska muuten se fiilis olisi muuttunut. Enjoy)
 
 
12. A Letter from Death Row

Dear mom and dad,

I’m so sorry I wasn’t that kind of son you wanted. I did my mistakes, some of them too big. Don’t blame my friends, I was the one to make the decision to kill him. They tried to stop me but I didn’t listen.  Mom always said I’m an old oaf who does whatever he wants. Kind of funny it led me to this point.

I just want to say I love you. So much that it hurts. I want you to know, I always wanted to be perfect. It just turned out and I lost my conciousness of right and wrong. You were the best parents boy could have, I just wasn’t the best boy parents could have. I regret all the things I’ve said, did or left undone.
Tell my sisters I love them. Lianna, you’re way too beautiful to waste your time with idiots like me. Brittany, you’re the brightest star our theater could have, but don’t let your intelligence go waste. I love you both and now you know how to help your own sons if they end up being like me.

When they told me I had two options, poison or electrocution, I chose electrocution, because it will hurt. I know that, and I want it. You may think I’ve gone mad or something, but I’m not. Mom, I hurted him and his family so much. It’s unfair to you that you have to lose someone too, but it makes victim’s family feel better. Dad, you always said big boys don’t cry. I’m a man now, and I cry because I fear facing death alone. I’m sorry you can’t meet me in Heaven, but murderers and pagans go to Hell.

Your remorseful son,
Alexander.