Kiusatun kasvot

Mitä minä opin?
Olemaan hiljaa
Hyväksymään
Rikkomaan peilit
Etten näkisi
Rikkinäistä minääni.

Minä pidin sinusta jo silloin

Minä pidin sinusta jo silloin.

Silloin, kun hiuksesi vielä punersivat
ja pyrkivät joka suuntaan.
Silloin, kun olit hukassa
etkä tiennyt missä olisi hyvä.
Silloin, kun olit epävarma
ja kaipasit minua eniten.

Minä rakastin sinua silloin.

Silloin, kun hiuksesi väri
vaihtui kuin syksyn lehdet.
Silloin, kun aloit juurtua
etkä enää harmitellut jumiutumista.
Silloin, kun löysit varmuuden
etkä enää kaivannut minua.

2002

7 vuotta

Potku, potku, potku.

“Mä tapan sut

ja sun perheen

jos sä kerrot jollekin”

Nauru, nauru, nauru

Kyyneleet kotimatkalla

vartalossa mustelmia

“Mä kaaduin koulun pihalla”

Valhe saunan lauteilla

Läski

ruma

varastit nimen

Tyhmä

Idiootti

Lyönti

“Rakkaudesta se hevonenkin potkii”

jos rakkautta on olla nyrkkeilysäkki

en halua olla rakastettu

“Pojat on poikia”

käden heilautus

“Anna mennä toisesta korvasta sisään

ja toisesta ulos”

korvissa soi samat sanat

vielä vuosien jälkeenkin

“Pojat tekee noin kun ne tykkää”

älkää sitten tykätkö

Vihatkaa mielummin.

Muisto elämän aikajanalta: 7-vuotiaana ensimmäinen Harry Potter

(A/N: Luovan kirjoittamisen kurssilta tämäkin, aloittaa sarjan Muistoja elämän aikajanalta. Tätä sarjaa tulee silloin, kun löydän tärkeitä muistoja elämän aikajanaltani.)

Usein luetun kirjan tuoksu, kellastuneet sivut, hieman tahroja marginaalissa, joku aikaisempi lainaaja on syönyt suklaata. Sen haistaa, hyvä ettei maistakin. Kaunista. Ensimmäinen luku, takauma. Mitä tapahtui Halloweenyönä Godrickin notkossa vuonna 80? Miksi tällä lapsella on salaman muotoinen arpi otsassaan? Miksi hän on tärkeä koko maailmalle?

Komero portaiden alla, välinpitämättömät sukulaiset. Järkytys. Tarina, joka kahmaisee sisään lukijan, joka vaikeasti tavaa paksun kirjan sanoja. Lopettaa ei pysty. Ei, vaikka on pakko nousta hetekalta ja mennä syömään. Lämmin aurinko, joka yrittää ruskettaa, joutuu häviölle vanhan talon viipyilevän viileän ilman ottaessa vastaan. Lihapullia kastikkeessa ja perunoita, jotka eivät maistuneet miltään. Niitä ei huomaa, kun ensimmäisen kerran nuori poika kuulee olevansa jotain muuta kuin hyödytön. Liikutuksen läikähdys sattuu rintaan, joku puristaa sydäntä. Kaikkia katoaa, on enää vain sotkuinen poika eksyksissä juna-asemalla ja pyylevä rouva neuvomassa. Kuiskuttelua, yksinäisyyttä, jotka kaikki tunkeutuvat syvälle sieluun.

Punatukkainen poika on onni, joka astuu sisään vaunuosastoon. Nahkasohva tarttuu selkään ja niska on jumissa. Sängystä uudestaan matkalle jonnekin muualle. Hyttyset inisevät, verkko estää. Hajamielinen vastaus kysymykseen X, poika pääsi kotiin. Pölöttävä pipo ja hurrausta. Viimeinkin tarpeeksi ruokaa, mehu kurpitsasta ja hunajaisia kanankoipia. Puoliksi päätön aave, de Mimsy-Porpington, jonka katkeruus kasvaa vuosi vuodelta. Lämmin peti, suklaata ja jännitys. Pakko mennä nukkumaan.

Aamupala olematon, appelsiinimehua ja kädessä kirja. Ei kiinnosta. Tiedät-kyllä-kuka ja loistokas menneisyys. Konkkanokka aseena ilkeys. Jokin häiritsee.