Hetken helpotus

Kesän tuoksu,
heinä ja pujo.
Aurinko hellii
mustelmaista kehoani.
On hetken vapaus
ja hyvä olla.
Pian taas sattuu.

Narsistin puoliso

Minä kerroin sinulle kaiken.
Jokaisen kipuni,
mustelmani,
arpeni.

Sinä otit ne kantaaksesi
vain heittääksesi ne
vasten minun kasvojani.

Minä rakastin sinua.
Sinä taisit vihata minua.

Rakastettu

Jos minä saisin valita,
en enää putoaisi.

Tasapainottelisin hulluuden rajamailla,
liukastelisin kaltevilla pinnoilla
ja eläisin toivossa.

Jos on ollut minun tilanteessani,
tietää että hulluuteen putoaminen
on vain tapa saada jälleen happea.
Kun muut keinot eivät auta,
irti päästäminen
ja defensseihin putoaminen
on ainut keino elää.

Se ei kuitenkaan ole aitoa elämää,
sillä pirstaleista ei saa koskaan enää
ehjää.
Oman elämän maljasta tulee pyhä Graal,
tarunhohtoinen haaveilun kohde
joka pysyy vuosituhannesta toiseen
yhtä
tavoittamattomissa.

Pirstaleiden seassa
F32.2,
F40.1,
F41.09,
F43.1
ja F50.3.,
rikkinäinen mieli,
elämäni kahvikupin palaset ja musta kitkerä neste.
Seassa suolaiset kyyneleet
jo lapsuudessa kuivuneet.
Jäljelle jäänyt keho ja iskunvaimennin.
Kuin kolmekymmentä senttiä ilmaa
ilman hermoja.

Peilistä katsoo
väsynyt lapsi,
joka vakuuttaa
kaikki on hyvin.
Silmäpussit sanovat toista.
Teit parhaasi.
Se ei vain aina riitä.
Koskaan riitä.
Aina vajavainen,
vajaa.
Ei koskaan tarpeeksi.
Aina liian vähän.
Silti liikaa.

Liian lihava laulamaan.

Iskunvaimennin ei tunne,
ei ole olemassa.
Silti se painaa
sata kiloa.
Selän takana painaa vaakaa
ja nauraa vaimeasti.
Minä suojelen sinua kaikelta,
kaiteelta,
taiteelta
Olkoon niin,
minä lupaan sinulle.
Mitä vain, että saisin olla taas
pehmeässä syleilyssä
ja unohduksen turvallisuudessa.
Rakkaudessa.

Edes yhtenä päivänä
maailman tärkein.
Yhtenä hetkenä
kalleinta mitä on.
Minuutin ajan
korvaamaton.
Rakastettu.

Sormien lomassa tyhjyys,
kuin toinen syntymätön maailma.

Rakastettu on oikea nimesi

Ei minun sitten laisinkaan.

Kiusatun kasvot

Mitä minä opin?
Olemaan hiljaa
Hyväksymään
Rikkomaan peilit
Etten näkisi
Rikkinäistä minääni.

Dance Panique

Ihmisiä
Huone täynnä
Keuhkot happea vajaat
Paranoia
Valtaa alaa
Pakko päästä pois
Reunamalta kaiken näkee
Vähän helpottaa
Turvaan kaipaa
Suojaan kaikelta

Minun tehtäväni

Otan lääkkeet kädestäsi
se on minun tehtäväni.
Piilotan veitset keittiöstäsi
se on minun tehtäväni.
Varmistan hyvinvointisi
se on minun tehtäväni.
Olen suojelusenkelisi,
minun paras ystäväni.

Rakkaani Masennus

Rakas, rakkaampi, rakkain.

Masennus, vaikea, vaikein.

Eikö rakkaus korjaakaan?

Avuttomuus, sidotut kädet.

Mitä teen?

Veitsen otan kädestä

pillerit kaapista

kyyneleet pyyhin hihoihini sinisiin.

Rakkauteni, masentuneeni.

Tekisin kaikkeni

sinun vuoksesi.

Voin vain kietoa sinut syliini

siniseen huppariin

hukuttamaan kyyneleesi.

Minä välitän

Jotain särkyy, jotain korjaantuu.

Hän ei tule koskaan enää olemaan ehjä. Narut lipeävät sormista ulottumattomiin, ei osaa enää elää. Onnellisuus ei saa sijaa sydämeen. Sydän vuotaa verta. Joka ilta kyyneleet ottavat sijan kasvoiltaan, Yön sanoin ei haihdu tuska milloinkaan. Hän tietää sen, muttei pysty. Hän ei löydä ulos oman mielensä labyrintista. Hän ei enää jaksa tahtoa ulos. Hän tietää olevansa yksin ja tietää, tämän onnen jälkeen olo on tyhjä. Ympärillä vain kourallinen ystäviä, kukaan heistä ei näe, osa ei tunne. Hän luulee etteivät he välitä.

Sillä eihän kukaan välitä.

Vain pieni osa heistä pystyy aavistamaan, tuntemaan tuskan. Välitän hänestä, mutta en voi auttaa. Hän lipuu kauemmas, en tavoita häntä. Mielestäni hän on kaunis, mielestäni hän on fiksu, mielestäni on hän on sopiva. Hän ei vain tiedä sitä. Olisinpa aikoinani kertonut hänelle, kun vielä saatoin.

Nyt on liian myöhäistä.

Pimeys

Pimeys voi halutessaan nielaista kaiken.

Sitä ei uskoisi.

#Sekasin247

Miksi?

En kirjoittanut yhtäkään ällää, eetä tai edes magnaa. Alisuoriuduin.

Teatterin lukiodiplomeista molemmista 3/5. Alisuoriuduin.

Suomen kielen pääsykoe, en saanut oikein edes puolta. Alisuoriuduin.

Työtön.

Alisuoriutunut.

Ahdistaa.

En ole laiha.

En ole hauska.

En ole kaunis.

En ole hyvä.

Olen laiska.

Olen turha.

Olen hullu.
Olen tyhmä.

Pitäisi tehdä, mutta en pysty.

Peitto on liian raskas
Tuntuu kuin mikään osa minusta ei tahtoisi liikkua
En haluaisi herätä

Pakko.

Pakko nousta.
Pakko nähdä.
Pakko kuulla.

Pelottaa

Pimeä

Mitä minä teen yön jälkeen,

kun aamu sarastaa?

Olen hukassa!

Pidän pimeydestä,

koska se on turvallinen.

Tämä maailma ei ole.

Valon maailma pettää minut

yhä uudelleen

Se peittää minut pettymyksiin

Pakottaa turruttamaan kaiken

Väsymyksen sumun alle

Unen ja valveen rajamaille

missä kaikki on mahdollista

mutta mikään ei ole todellista

Tämä maailma antaa hymyn

vain vetääksen maton jalkojesi alta

Sillä rakkaus ei korjaakaan

Sinulle valehdellaan

Lääkkeesi auttavat hetken

Sitten uppoat taas

Kutsu itse itsesi

Vain sinä voit olla pelastusrengas

"Kaiken muun saa viedä"