Minä tarvitsin sinua
ja sinä tiesit sen.
Sinä odotit
vaikka en antanut syytä siihen.
Taistelit takaisin luokseni
vaikka olin kiittämätön
enkä tehnyt sitä helpoksi.
Seisoit rinnallani.
Kiitos.

Jätin sinulle sieluni rippeet
Kokoa niistä nainen
Minä en enää jaksa
Astun uuteen elämään
En enää kaipaa sinua
Meitä

Minä pidin sinusta jo silloin

Minä pidin sinusta jo silloin.

Silloin, kun hiuksesi vielä punersivat
ja pyrkivät joka suuntaan.
Silloin, kun olit hukassa
etkä tiennyt missä olisi hyvä.
Silloin, kun olit epävarma
ja kaipasit minua eniten.

Minä rakastin sinua silloin.

Silloin, kun hiuksesi väri
vaihtui kuin syksyn lehdet.
Silloin, kun aloit juurtua
etkä enää harmitellut jumiutumista.
Silloin, kun löysit varmuuden
etkä enää kaivannut minua.

Sydämeni hiljaiset kosketukset,

enkelten pienet rummut

tiu'ut sisälläni

Kätesi kädessäni

tunnen sisälläsi rytmin

pienet askeleet sielujen tanssin

Jos putoan, nostatko?
Palaako sinussa Lemmon lempi,
ikuinen sepäntuli?
Kummasta saat tahtisi
Ilmarisen ahjosta
vaiko shamaanisi rummusta?
Sylissäsi kalevantuli,
otan sähkösi vastaan.
Sukkamieli sisimmässäni
kerää sinulle puolukoita.

Lauluja ympäri Suomenmaan, 5/60

5.

Meidänpä mainetta

Voitto,

häviö,

mitä siitä?

Maailma tietää,

meidän voimamme riittää.

Sisu rakkaan koti-Suomen

kiirii korviin muiden maiden

Rakkaus tätä maata kohtaan

kaatoi metsään sotilaan

Lauluja ympäri Suomenmaan, 4/60

4.

Järvien loiskintaa

Vapaiden järvien 

vapaat veet 

Taivas on sininen 

talvinen tanner valkoinen 

Koti rannalla kotoisan uoman 

Hiljainen rauha 

metsän suoma 

Liplatus

Pulputus

Kaivosta vettä

Järvestä pyykki

Leski laiturin nokassa nyyhki

On an' on
I'm just another brick in the wall
In your wall, eh?
You tried to build yourself on my remains
You used bricks you stole from me
You used me
I loved you
I wanted to fix you but I forgot
that you can't fix others
But you can fix yourself using others
I forgot to watch my back
because I trusted you
Now I'm always watching my back
I do not trust
I do not sleep
I am broken
Take what you want
but do not take it from me

Lauluja ympäri Suomenmaan, 2/60

2.

Kuiskintaa

Minä rakastan,

mutten sinua

enkä kerro miksi

Kerro kerro salasi,

minun pieni peilini

Virkattu hameen helma,

kerro kerro tunnussana

07.08.2007

(Tämä on yksi varhaisimmista yrityksistäni kirjoittaa jotain rakkauteen liittyvää ja vielä minä-kertojassa, joka ei ole ikinä ollut vahvuuteni. Se on mielestäni ihan liian suppea tapa kertoa. Muutenkin naurattaa, miten tartuin näin hankalaan aiheeseen 12-vuotiaana kun ongelmani ihmisten ymmärtämisessä ja empatiassa olivat suurimmillaan. Käytännössä kirjoitin tämän täydessä tunnelukossa, joka on sinänsä mielenkiintoista.)

Todellakin. Joka yö muistutat minua olemassaolostasi unissani. Joka hetki valveillaolon velvollisuuden aikana muistelen sinua. Näen silmieni edessä pitkät hiuksesi, täydelliset huulesi sekä sinivihreän katseesi. Odotan joka hetki, että näkisin sinut tai saisin sinuun yhteyden. Toiveeni on joka kerralla turhaa sanahelinää. Siitä tiedän, että olen onneton kaikessa sokeassa rakkaudessani. En ole sokea vioillesi, vaan rakastan niitä.

Välillämme ei ole tilaa, vain arvojärjestys ja kauneusihanteet. Juuri nuo kaksi turhanpäiväistä asiaa luovat välillemme suuren kuilun, jonka yli yritän rakentaa siltaa. Aina illan tullen vajoan pehmeälle nurmelle itkien ja rikon sillan alun, sillä tiedän kaiken olevan turhaa. Tiedän, jotteivät ystäväsi luota sinuun, sillä olen kuullut miten he puhuvat kun olet poissa. Sinä et ehkä muista, miten he ovat osoittaneet luottamuksen puutteen. Kuten voit arvata, minä muistan.

Lähellä, kaukana, missä oletkaan, naurusi ja itkusi kantautuu korviini ja lähetän lohdutuksen sydämessäni sinulle. Et kuitenkaan kuule, koska et halua kuulla sitä minulta. Silti toivon, että ymmärrät joka sanan tulleen sydämestä ja pursuavan rakkautta. Voitko ikinä nähdä ulkokuoreni läpi niin kuin minä näen sinun? Niin, etpä tietenkään.

Uskon niin, että rakkaus voi koskettaa vain kerran todella syvältä. Minulle on käynyt niin, vain koska huomasin sinunkin olevan läsnä. Se todella muutti elämäni täysin toisenlaiseen suuntaan. Ehken osaisi puolustaa itseäni, jos en olisi rakastunut sinuun. Melkein voisi sanoa sinun olevan syypää siihen. Olen kuitenkin itsenäinen, joten olen armottomien tunteideni armoilla, syyttäen niitä olotilastani. En kuitenkaan voi kiistää järjen osuutta asiaan, sillä monesti olen järjen tiukan maton heittänyt tunteideni tuleen vain nähdäkseni miten se palaa rakkauden voittamattomassa roihussa.

Muut tunteet eivät todellakaan joko pidä minustai tai ovat yksinkertaisesti hautautuneet pois rakkauden tuskan tieltä. Voisin lyödä vetoa siitä, että elän vieläkin turrassa olotilassa rakkaudestani. Tietenkin se olisi jouduttu todistamaan tieteellisesti, koska minun sanani olisi muista ollut keino rahastaa heitä.

Voin taas merkitä kalenteriini yhden unettoman yön nimellesi. Niitä tuskan öitä on ollut jo kolmekymmentä, joina olen lohduttomasti itkenyt ja äänettömästi kiljunut. Vain hiustesi, kurittoman virneesi ja huumorintajuisen luonteesi takia, sekä vikojesi joita rakastan. Aina noiden öiden jälkeiset päivät ovat suunnattoman valoisia ja ihania - ainakin minulle. Musiikki auttaa rauhoittamaan minut, ainakin hetkeksi.

Kaikki on selvääkin selvempää, ja moni asia valjennut minulle. Ensimmäinen asia on se, että minun on turha yrittää taltuttaa rakkauden liekkejä, koska ne vain hyökkäisivät vahvempina. Järkeni kallio on horjunut ensimmäisen kerran sitten lapsuuden. Osa minusta halveksii sinua, osa palvoo. Se toinen osani on järki, joka vaatii minua unohtamaan upeat hiuksesi ja sinivihreät silmäsi. Tunteeni taas kiljuvat vastalauseita. Kumpikaan ei halua luovuttaa, enkä minäkään tahdo luopua sinusta. Sisimässäni käyn taistelua, jonka tiedän turhaksi.

(Myötähäpeän tunne on erittäin suuri, mutta välillä kannattaa lukea näitäkin. Välillä tuntuu, etten ole kehittynyt sitten ala-asteen, mutta onneksi asia ei selvästikään ole niin. Mietin kyllä, että kehtaanko julkaista tätä, mutta toisaalta tämä blogi keskittyy kirjoittamiseen ja olennaisena osana kirjoittamista on se fakta, että alussa ollaan yleensä ihan järkyttävän huonoja ja että vain kirjoittamalla kehittyy.)

Satutettu.

Ne sanovat hulluksi, tunteettomaksi.

Se on totta.

Rakkaus, viha, suru.

Kaikki minulle tuntemattomia.

Ehkä olenkin hullu.

Ainoa mitä tiedän ja muistan

on että kaikki satuttaa.

Suru on turhaa

viha on syvää

rakkaus tekee haamuksi

Niin käy ihmisille.

Minua ei ole kukaan koskaan rakastanut.

Rakkaani Masennus

Rakas, rakkaampi, rakkain.

Masennus, vaikea, vaikein.

Eikö rakkaus korjaakaan?

Avuttomuus, sidotut kädet.

Mitä teen?

Veitsen otan kädestä

pillerit kaapista

kyyneleet pyyhin hihoihini sinisiin.

Rakkauteni, masentuneeni.

Tekisin kaikkeni

sinun vuoksesi.

Voin vain kietoa sinut syliini

siniseen huppariin

hukuttamaan kyyneleesi.

Lämmin kehto johon lapseni lasken
iltana pimeän joulukuun
tuo turvan meille molemmille
Rakkauteni sinuun ei koskaan kuole
se elää ja hengittää pienenä kätkyessään

Rakkaani,
lempeän lauluni laulaja,
ethän hylkää minua
lumiseen metsään kuusien keskelle
Löytämään tietäni
kotiin sinun luoksesi

Minä rakastan sinua
jouluna ja juhannuksena
Sinun sylissäsi
vietän onnellisimmat hetkeni
Tiu’ut helisevät
joulukellot soivat
Sinun silmissäsi
näen joulurauhani