Sopivat jalat

”Jalat kuin pylväät”,

lauloi Leevi and the Leavings.

Jalat,

joilla hyvä,

helppo seistä.

Vakaat myrskyssä ja tyvenessä.

Minun jalkani,

sopivasti lihavat.

Lauluja ympäri Suomenmaan, 1/60

1.

Kuulkaa korpeimme

Metsien tyyni vehreys 

hiljaisuus ympärillä

Kotina sammaleen tuoksu 

pehmeä, kostea

jalkain alla 

Valkeita kukkia punaisilla hiuksilla

Valkea mekko vasten pisamia 

Perhonen

kapeat, kalpeat sormet

Elämän tarkoitus on neljäkymmentäkaksi

(Hyvää Mabonia kaikille blogini lukijoille!)

Muut pitävät sitä omituisena, mutta minulle se on täysin normaalia.

Niin paljon kuin vihaankin matematiikkaa, minä myös rakastan sitä. Vihaan laskujen ja yhtälöiden ratkaisua, koska arvostan niiden kauneutta. En halua rikkoa mitään mitä pidän kauniina, siksi jätän kukat maahan, en vie kimmeltävää lunta sisälle enkä tallo voikukkia. Silti minun on joka matematiikantunti ja läksyhetki turmeltava sitä yksinkertaista kauneutta, jonka yhtälö muodostaa.

Gematria nojaa lukuihin, lukuihin jotka pyörittävät yhteiskuntaa ja maailmaa ylipäänsä. Kaikki perustuu matematiikkaan, jonka avulla fysiikka selvittää miten mikäkin asia toimii. Ilman matematiikkaa maailma ei pyöri. Gematria kertoo meille, miksi elämän tarkoitus on neljäkymmentäkaksi. Douglas Adamsin loistava oivallus tuoda totuus viihteen kautta esille.

Neljäkymmentäkaksi tarkoittaa matematiikkaa.