lauantaina, heinäkuuta 15

Hautajaiset


Hautajaiset

Lyhyt on varpusen lento
Lyhyt on joutsenen laulu
Lyhyet ovat päivät
Elämän kesässä
Kukkien keskellä
On hyvä pitkästi olla

maanantaina, heinäkuuta 10

Kiitos.♥ #kehuopettajaa


"Yhden opettajan vaikutus ihmisen elämälle voi olla valtava.
HundrEDissa tunnetut suomalaiset kertovat tunteenomaisia tarinoita siitä, miten yksi opettaja on muuttanut heidän elämäänsä"

Tästä HundrEDin  Kehu opettajaa -kampanjassa on kyse. Linkkasin tämän jo henkilökohtaiselle Facebook-sivulleni, koska varmasti jokaisella opettajalla tulee joskus eteen sellainen fiilis, että oma työ on ihan toivotonta eikä nämä mitään enää vuoden päästä muista. Tämä osoittaa hienosti, että varmasti joku vielä vuosienkin päästä muistaa hyvällä.

Haluankin haastaa jokaisen nettikulkijan kehumaan suosikkiopettajaansa!

Mulla on useampikin suosikki, nämä ihmiset ovat jättäneet lähtemättömän vaikutuksen positiivisella tavalla tai toisella.

Lukion ilmaisutaidonopettaja
Hiljainen, päänsä alas painanut ja kaiken suhteen luovuttanut minä klikkasi itsensä ilmaisutaidon kurssille, koska halusi harrastaa teatteria. Hiljainen ja pelokas minä ahdistui ensimmäisillä tunneilla, mutta opettaja jaksoi kannustaa. Ilman häntä, en olisi se ihminen joka olen nykyään. En uskaltaisi olla esillä ja pukeutua niin kuin pukeudun. En uskaltaisi sanoa ääneen mitä ajattelen. Hän piti minusta huolta koko lukioajan, enkä tule ikinä unohtamaan sitä tukea ja apua, jonka sain.

Lukion toinen vararehtori ja yksi englanninopettajista
Elävä legenda. Ihminen, jonka kanssa on voinut alusta asti olla avoimissa piruiluväleissä ja joka sai mustalla huumorilla englannin kielioppisäännöt istutettua suhteellisen syvälle. Erityisen hyvin osaan tiedustella äärimmäisen kohteliaasti miesopettajalta sattuuko tämä kenties mahdollisesti edustamaan seksuaalivähemmistöä. Hänen otteensa oppilaisiin, rennon roastaileva, oli kerrassaan mainio.

Lukion liikunnanopettaja
Ensimmäinen liikunnanopettaja, joka ikinä on kuunnellut. Hän pysähtyi kuuntelemaan ja jaksoi ymmärtää, vaikka olin neljättä kertaa samalla kurssilla ja lintsailin. Ilman häntä en olisi ikinä saanut lukion päättötodistusta. Hänen ei olisi ollut pakko räätälöidä mulle liikunnan kurssia ja yhdistää mun läsnäolot kolmesta aikaisemmasta kurssista. Oon kuitenkin ikuisesti kiitollinen, että hän jaksoi tehdä tällaista ylimääräistä työtä ja ymmärtää.

Seitsemännen luokan äidinkielenopettaja
Tämän ihmisen horjumaton usko mun kirjoitustaitoihin valaa muhun uskoa vielä tänäkin päivänä. Aina, kun musta tuntuu että ei näistä teksteistä ja runoista tule yhtään mitään, oon superhuono ja ei näitä voi laittaa muiden nähtäville, tulee mieleen tämän opettajan kannustavat sanat. Etenkin kun hänestä on aina huokunut se, että hän tosissaan uskoo minuun. Se on antanut todella paljon voimaa.

Osa näistä opettajista ovat tietämättään olleet omalla tavallaan auttamassa mua silloin, kun en itse päässyt ylös.

Te teette tärkeää työtä.
Kiitos.

keskiviikkona, heinäkuuta 5

tiistaina, heinäkuuta 4

Sinun ei ole pakko antaa anteeksi

Jokainen kiusaamisesta ylipääsemistä käsittelevä artikkeli toitottaa, että ei voi parantua ennen kuin antaa kiusaajille anteeksi. Antaa kiusaajille anteeksi?! Se on kohta, johon yleensä lopetan artikkelin lukemisen ennen kuin näkökentässäni oleva puna mustuu ja kirjoitan tulikivenkatkuisen vastauksen. Miltei jokaisessa artikkelissa puolustellaan, että kiusaaja kiusaa syystä x. Pieni info tähän väliin: ei kiinnosta. Ihan sama, ei ole olemassa tarpeeksi hyvää syytä kiusaamiselle. On sairasta, että pitäisi silitellä ja sääliä sitä, joka ei empinyt hetkeäkään kyykyttää ja nöyryyttää toista ihmistä.

Oletteko tulleet miettineeksi, että myös "pelkkä" sanallinen kiusaaminen on väkivaltaa? Se on henkistä väkivaltaa ja se voi tehdä jopa fyysistä väkivaltaakin pahempaa tuhoa, sillä se pirstoo ihmisen minäkuvaa, vääristää sen ja tekee kaikesta elämässä ihan helvetin paljon hankalampaa. Kun käsitys omasta itsestä on vääristynyt, se murentaa pohjan elämältä. Jokaisen on rakennettava oma elämänsä vain ja ainoastaan itsensä varaan, mutta entä kun ei ole olemassa sellaista peruskalliota? Entä kun ainut mitä on, on epämääräinen itseinhon, epäilyksen ja hajanaisten palasten luoma suomainen lieju?

Siksi en ymmärrä ihmisiä, joiden mielestä kiusatun velvollisuus ja edellytys jatkaa elämää on antaa kiusaajalle anteeksi. Ei kiusattu ole tehnyt kiusaajalle mitään, ei kiusaajalle jää siitä mitään muuta kuin sairas tyydytys ja ylemmyydentunne. Mikään maailman katumus ja syyllisyydentunto ei vastaa sitä tuskaa ja niitä ongelmia, joita kiusaamisesta tulee. Maailma on pullollaan surullisia esimerkkejä tästä. Muistakaa, että itsensä hukuttaminen vihaan ja katkeruuteen on täysin eri asia, kuin olla antamatta anteeksi.

Kiusattu,
sinun ei tarvitse antaa anteeksi.