torstaina, kesäkuuta 9

#Sekasin247

Miksi?

En kirjoittanut yhtäkään ällää, eetä tai edes magnaa. Alisuoriuduin.
Teatterin lukiodiplomeista molemmista 3/5. Alisuoriuduin.
Suomen kielen pääsykoe, en saanut oikein edes puolta. Alisuoriuduin.

Työtön.
Alisuoriutunut.

Ahdistaa.

En ole laiha.
En ole hauska.
En ole kaunis.
En ole hyvä.

Olen laiska.
Olen turha.
Olen hullu.
Olen tyhmä.

Pitäisi tehdä, mutta en pysty.

Peitto on liian raskas
Tuntuu kuin mikään osa minusta ei tahtoisi liikkua
En haluaisi herätä

Pakko.

Pakko nousta.
Pakko nähdä.
Pakko kuulla.

Pelottaa

maanantaina, kesäkuuta 6

Kun mietin häntä
en tiedä mihin keskittyisin
Käteen
joka huitaisee hiuksia paikoilleen
vaiko
suupieleen
joka kääntyy piirun verran ylös
aina kun hän saa kiinni
omista ajatuksistaan
Vai keskittyisinkö sittenkin silmiin
jotka haastavat minut lempeydellään
Hyvän sydämen edessä
on omituista olla

keskiviikkona, toukokuuta 25

Santerille

Tänään soitin kitaraa
ja ikävöin sinua
Duurisoinnut toivat mieleen hymysi
ja molli muistutti silmistäsi
Sinä olet musiikkia
mollivoittoista metallia tuplabassoilla
Taustalla letkeä banjo
ja haikea kitara

maanantaina, toukokuuta 23

Suudelma

Minä suutelin häntä sokeilla sormillani
sillä näkevät huuleni eivät uskaltaneet

maanantaina, toukokuuta 9

Pidä kiinni

Pidä kiinni
kuin kuoleva viimeisistä sanoistaan
Pidä kiinni hajoavan mielesi rippeistä
että voisit vielä elää
Elää,
koska kuolla et voi etkä halua.
Pakoon et pääse
koska kaikki mitä pakenet on sinussa
Samaan aikaan haluat juosta ja pysyä paikallasi
samaan aikaan haluat huutaa ja olla hiljaa
samaan aikaan sinua pidättelee jokin
Jokin
joka ei päästä irti
Se jokin pitää sinusta kiinni, koska ei voi elää ilman sinua.
Ilman sinun hulluuttasi se kuolisi
sillä ei olisi mitään.
Sinä olet sen elämä
ja se tekisi mitä tahansa tuhotakseen sinut

perjantaina, maaliskuuta 4

Yhdessä

Kiedon käteni käteesi
sormeni sormiesi lomaan
Painan pääni olallesi
silmäni suljen ja
olet vain siinä
Tämä hetki
kun nojaat pääsi
minun päähäni
Olemme enkeleitä toisillemme

sunnuntaina, helmikuuta 14

Kuvitelma

(Ystävänpäivän kunniaksi voin julkaista tämän. Yritän opetella kirjoittamaan jotain muutakin kuin runoja ja teinidraamaa, joten päätin heti lähteä selättämään sitä kaikkein vaikeinta - romantiikkaa. Tästä huomaa selkeästi että kyseessä on aloittelijan teksti, mutta jostainhan sitä on lähdettävä liikkeelle.)

Mietin sinua maatessani pimeässä odottaen unta, väliaikaiskuolemaa. Tuijotan näkymättömissä olevaa kattoa ja mietin miten hengittäisin sinut seuraavan kerran nähdessäni. Kun olen lähelläsi, sydämeni sekoaa rytmissään ja minä kompuroin sanoihini.

Olet minulle rakas. Niin rakas että voisin huutaa sen koko maailmalle, mutta sitä en tee. En ole tyhmä enkä uhkarohkea. En halua tämän illuusion särkyvän ihan vielä, nyt kun pystyn vielä kuvittelemaan sinut viereeni. Sinut makaamassa sängylläni silmät kiinni kuunnellen pehmeitä pianosointuja. Voin kuvitella leukasi kaaren, pörröiset hiuksesi ja suljetut silmäsi. Voin melkein haistaa tuoksusi, joka sekoittuu omaani.

Tämän kuvitelman sinusta haluan säilyttää, koska todellisuus on julma ja kylmä. Ilman ajatusta sinusta minä olen kylmä. Eihän sillä loppujen lopuksi ole mitään väliä. Olemme kaksi ihmistä, niin erilaisia, mutta osittain samanlaisia. Sinun eroavaisuutesi kiehtovat minua, yhteneväisyytemme humalluttavat minut. Ne saavat minut uskomaan johonkin johon luulin kauan sitten pettyneeni. Se pettymys turrutti jotain minussa ja sinä sait sen virkoamaan. Olemalla sinä.

Jos tämä lumous rikkoutuu, rikkoudun minäkin. Minulta viedään jotain rakasta ja lohdullista ja tilalle jätetään vain tyhjä aukko. Se sama, joka oli siinä ennen sinua.

Yritänkö täyttää aukon kuvitelmalla? Onko sillä jotain merkitystä? Ei ainakaan pitäisi, mutta sillä on. Huokaisen ja käännyn kyljelleni.

Ikävöin sinua ja se on typerintä mitä olen tänään tehnyt.