Lauluja ympäri Suomenmaan, 7/60

7.

Koskien

sormein päät

pehmeästi koskettimilla

Duuri, molli

Fis, cis

Tanssiin pyydät ojentaen käden

Minä suostun

Tartun käteesi

Annan sinun viedä

ees taas

Joskus on mukavaa

vain seurata

Tonttu ei vaan saa unta

ja sinä minua viet
Pehmeästi ees taas
yks kaks ja ympäri
Hämärän rauhassa
ääneti kuu käy kulkuaan
ja puissa lunta on valkeanaan

Ymmärrä, sinä syntinen.
Anna periksi, kun kutsun sinua.

Älä karkaa!

Teen sinusta tanssijan hallitsemalla liikkeitäsi.

Sinä olet taidetta, minun taidettani. Sinut voin vetää syövereihini, humaltumaan avustani ja kiinnittymään naruihini, minun rakas marionettini. Pyörit niin viehkosti, etteivät he voi olla sinua rakastamatta. Sinä olet tähti minun ansiostani. Kunnioita minua, koreografiasi, jonka ansiosta olet olemassa. Maailmasi perustuu minuun ja olet voimaton. Entä jos katoan?

Sinä jäät ilman mitään. Taitosi imeytyy pois, valuu maahan. Sinä kärsisit ja emmehän me sitä halua, emmehän? Tottele siis, ihmisparka. Muuten häipyy elämä sulta. En myy, en anna, et voi varastaa. Yksinkertaista, ystävä hyvä. Tartu käsiini ja olet pelastettu.

Kuin lintu lennät tämän tanssin kanssani. Taivas ottaa meidät vastaan iloiten ja tarjoaa sinisyyttä. Pitkä askel, askel, nil-kan o-jen-nus, hyppy! Luistellen väistyvät pilvet tieltämme. Luistellen johdan sinua kumarrukseen.

Oletko jo onnellinen?

Hyyvä.