NaNoWriMo 2019 #3

Graphics by NaNoWriMo

Kyllä, luitte ylläolevasta bannerista oikein. Olen osallistunut nanoon vuodesta 2009, kuten olen usein varmastikin maininnut, ja nyt oli ensimmäinen vuosi kun voitin! Lopputilanne on 50,006/50,000 ja jätin kesken 28. päivä kun voitto tuli. Romaani on suurin piirtein puolessa välissä ja kaipaa paljon editointia, mutta teen sen sitten joku toinen päivä. Tai kuukausi. Tai vuosi. Nyt oon vaan tyytyväinen voitosta ja annan itselleni lepoaikaa ja armoa. Sitä todellakin tarvitaan tämmöisen urakan kanssa. Erityiskiitollinen tuesta saan olla ystävälleni T:lle, Maegolle ja Southpawille, jotka on olleet mukana tsemppaamassa ja piristämässä tämän matkan aikana. Onnittelut Maegolle ja Pawille myös voitosta!

Graphics by NaNoWriMo

Päällimmäisimmät tunteet ovat helpotus ja ihan järjetön kisaväsymys, vaikka valvoin vain kolme kertaa kirjoittaakseni päivän sanat täyteen. Iso helpotus oli kun ekana päivänä sain 4,5k sanoja kasaan ja sitten on ollut ainakin kaksi 3,5k:n sanan päivää, jotka loi sitten sitä puskuria ja välillä sai löysäillä. Huonoimpana päivänä taisi tulla vain sata sanaa ja nekin tuli jonkin puolen tunnin aikana kiireessä taistellen unta vastaan.

NaNoWriMo 2019 #2

Nanoa on ohi neljätoista (14) päivää. Arvatkaas, monenko päivän putki mulla on?

Graphics are official NaNoWriMo

Toisin sanoen, tämä nano on ollut varsin onnistunut tähän mennessä. Ei kuitenkaan kirota sitä, sillä tänä vuonna ajattelin oikeasti voittaa. Oon myös lähimpänä voittoa kuin aikaisempina kymmenenä vuotena ikinä ollut. Aikaisempi henkilökohtainen ennätykseni oli 20 076 sanaa, vuonna 2012 romaanilla Jos Jumala rankaisee. Muistan, että silloin suht hyvin mennyt kirjoittelu lopahti siihen, kun tietokoneeni tuhosi KAIKKI tiedostot romaaniin liittyen. Jäljelle jäi hajanaisia irrallisia kohtauksia, hahmot ja kylän pohjakartta. Toki nyt tähän mennessä kylän nimi on vaihtunut ja romaanikin on itsessään selventynyt paljon, mutta se vaatisi vielä sen kirjoittamispuolen.

Tämän vuoden nanoni on siis aikamatkustusta, maagista realismia ja rakkausromaania yhdistelevä Твоя - sinun, joka sai ihan hyvän alun ja hajanaisia kohtauksia viime vuonna. Hylkäsin aikaisemman aloituksen, tein uuden ja lähdin etenemään kronologisessa järjestyksessä. Tähän mennessä valmiina ovat luvut yhdestä neljään ja interludi. Oon ylpeä saavutuksestani, sillä ensimmäistä kertaa koko nanoiluhistoriassani olen ylittänyt puolen välin.

Kyllä, minulla on tällä hetkellä koossa 25 030 sanaa.

Enemmän kuin missään aikaisemmassa nanossani ikinä. Toki mulla on nanoyhteisön lisäksi ollut tosi vahvoja tukijoita, kuten esimerkiksi ystäväni T joka on potkinut mua persaukselle ja kannustanut. Hänelle on saanut valittaakin, eikä oo suuremmin pistänyt vastaan. T:n luona oon saanut kirjoitella ja olla läsnä yhdessä, se on yksistään jo ollut iso buusti mun kirjottamiselle ja ehkä myös nanomielenterveydelle.

Eilen olin ensimmäistä kertaa tänä vuonna Write-Inissä ja sanalla sanoen, meinasi mennä hepuloinniksi kokonaan. Sain kuitenkin kaksi ja puoli tuhatta sanaa aikaiseksi, ettei se mikään turha juttu ollut. Sitä paitsi, oli kiva jakaa omia nanoiluja ja toivon, että pääsen myös ensiviikon miittiin!

Blokki ei siis vielä ole päässyt yllättämään ja lets toivotaan, ettei se yllättäisikään. Välillä kuitenkin huomaa, että kuvailun suhteen on menty sieltä mistä aita on matalin ja ei ole jaksettu seurata romaanin tyyliä, vaan esimerkiksi yhdessä kohtauksessa Aleksanteri tiesi olevansa ihan saatanan ärsyttävä. :D Korjasin myöhemmin tietysti kuvailun monisanaiseksi tulkinnaksi Aleksanterin ärsyttävyydestä ja Anjan uhmareaktiosta. Ah, näitä nanon ihanuuksia.

Toivottavasti joku teistäkin osallistuu vielä joskus Nanoon, tää on aivan ihanaa itsensä kiduttamista!

NaNoWriMo 2018 #2

Joka hemmetin vuosi sattuu jotain. Aina. Tänä vuonna mun kone lakkasi yhtäkkiä tunnistamasta muistitikkua, jossa nanoni sijaitsi. Onneksi Windows oli pelastanut sen ja pystyin palaamaan täsmälleen siihen kohtaan, jossa olin ollut, mutta jotenkin se nanohenki ehti jälleen kerran haihtua. Mulla on päälle kolme tonnia sanoja kasassa, kirjoitin jopa Kekrissä käsin, ja tiedän että tuo stoori voisi kirjoittaa jopa itse itsensä, jos vain antaisin sille mahdollisuuden. Silti jokin tökkii ja päätin tulla valittamaan siitä tänne. Ja tästä siirryn ottamaan kiinni Hermione Granger ja kaksoisolennon arvoitus -ficistä ilmestyneet uudet luvut, ennen kuin vapautan itseni viettämään bestispäivää Katrin kanssa.

NaNoWriMo 2018 #1

Heippati!

Tänään se alkaa, NaNoWriMo. Jokavuotinen hulluus, joka on ollut omana perinteenäni vuodesta 2009. Tänä vuonna aloitan ihan kokonaan uusiksi viimevuotisen nanoni Anjasta ja Aleksanterista. Tällä kertaa mulla on vähän enemmän suunniteltuna ja elän toivossa, että pääsisin pidemmälle kuin viime vuonna. Jos nyt rehellisiä ollaan, niin viime vuonna se saattoi tyssätä laiskottelun lisäksi myös siihen, että kirjoitin pääasiassa käsin. Nyt mulla on sentään bujossa NaNolle oma aukeama! On mulla muitakin enemmän preptoberiin liittyviä aukeamia, mutta niitä en kuvaillut koska niissä on turhan paljon yksityiskohtia mun työn alla olevasta romaanista.

Vasemmalla inspissivu ja oikeella ihan perinteinen word count -seurantaboksi. En jaksanut alkaa mitenkään hifistelemään ja tekemään mitään superhienoa, tällä kertaa käytettävyys on pääasia. Jotenkin vaan tuntuu, että olis pitänyt kehitellä joku juttu millä pystyisin träkkäämään omaa keskittymistäni, koska se on tälläkin hetkellä todella huonoa... Itse asiassa, nyt kun tarkemmin mietin, hipsin takaisin kirjoittamaan. Viikonloppuna on Kekri ja voisin vaikka vannoa, etten saa paljoakaan sanoja tuotettua enkä halua olla ihan superjäljessä jo heti näin alussa.

#1 NaNoWriMo 2015 | Jumalapeli | suunnittelu

Pian on taas sen aika.

NaNoWriMon.

Tänä vuonna olen valmistautunut superhuonosti. Tiedän perusidean, hahmot suurin piirtein kaikki ja mitä kukakin edustaa, mutta itse tarinan kulku on vielä hahmottelematta. Ottaen huomioon sen, että koko idea perustuu shakkipeliin, niin minun pitäisi jo kovaa vauhtia olla pelaamassa sitä peliä. Tällä kertaa pelkkä tajunnanvirta ei vain yksinkertaisesti riitä, koska muuten kulusta tulee epälooginen ja sekava. Joskus sitä miettii, miksi tähän ryhtyykään joka vuosi.

Toisaalta, nyt minulla on kuitenkin edes yksi etu puolellani. Nimittäin kovin palvomani kirjoitusohjelma Scrivener, ostin sen tuossa pari viikkoa sitten. Ero Wordiin on huima, enkä voi väittää että ikävöisin sitä. Scriveneristä voin kirjoittaa arvostelua myöhemmin, mutta voin vannoa että en maksanut viittätoista euroa turhasta. Kyllä, normaalihintaisena se on kallis (silloin noin neljäkymmentä euroa), mutta ainakin kun itse sitä olen aikanaan kokeillut, niin koin sen paljon helppokäyttöisämmäksi ja kätevämmäksi kuin muut. Tällä kertaa teknisesti kirjoittaminen on paljon miellyttävämpää.

En voi kieltää ettenkö arpoisi mielessäni JJR:n ja Jumalapelin välillä vieläkin, mutta toisaalta kaikki uusimmat versioni ja muistiinpanoni JJR:stä tuhoutuivat entisen koneeni sanoessa sopimuksensa irti. Uusimmat muistiinpanot ja muut ovat siis vuodelta 2010 - siltä ajalta kun koko idea alkoi muotoutua. Ja paljon muutoksia on tapahtunut sen jälkeen, Leevi ja Arttu mm. vaihtoivat ulkomuotoja. Tietenkin harkitsin myös Romeon&Julian tai Hamletin toteuttamista, mutta en ole tehnyt tarpeeksi taustatutkimusta kumpaankaan. Hamletiin minun pitäisi tehdä diagnoosit ja Romeoon&Juliaan etsiä netin syövereistä kokemuksia sekä transihmisiltä että heidän kumppaneiltaan, mutta etenkin jälkimmäisiltä. Romeo&Juliahan on Romeon näkökulmasta enemmän ja käsittelee tämän suhdetta Juliaan (kutsun häntä vielä Juliaksi, koska hän ei ole vielä ilmoittanut oikeaa nimeään).

Jumalapeliin päädyin lähinnä siksi, että se on teinihömppää höystettynä fantasialla. Olen paininut viime aikoina ihan liikaa realististen tekstien kanssa ja kaipaan vähän irtiottoa, sillä vaikka aihe ja taustavoimat ovatkin aika dramaattisia niin ajattelin kuitenkin pitää sen aika tasaisena. Realistinen fantasia on hankala genre eikä hirveän tuttu sitten kuitenkaan, mutta pidän haasteista. Lähinnä minua kai hirvittää se, että tuleeko sitä fantasiaa sitten liian vähän. Fantasiaa olen tottunut kirjoittamaan lähinnä Harry Potter -fanfictionin muodossa ja siinä se on arjen kannalta merkittävässä osassa, joten sitä on pakko kirjoittaa. Jumalapelissä se fantasia on lähinnä pelkkä taustavoima joka pyörittää sitä kaikkea, mutta on kuitenkin aika oleellinen osa.

Äh, jotenkin alkaa tuntua että olen sittenkin ihan hukassa kaiken kanssa.