Lauluja ympäri Suomenmaan, 6/60

6.

Mainivat nuo

Nuo, tuo.

Kaksi heimoa rinnatusten

assimilaatio

He elävät vieläkin

Ei pidä luovuttaa

ennen kuin on varmaa

että kaikki on ohi.

Kirjaunelmia

Kuten otsikko kertoo, unelmointia on ilmassa. Jotkut teistä ovat ehkä huomanneet e-kirjani mainoksen kadonneen sivun vierestä. Se ei ole sattumaa eikä vahinko, vaan totisinta totta. Purin sopimukseni Elisan kanssa, sillä Itseisarvokkuuden runoista tulee osa jotain erilaista kokoelmaa. Vain aika näyttää, julkaistaanko sitä. Se tietysti riippuu monestakin asiasta, kuten mm. siitä, löydänkö muistitikkuani. Löysin läppärilaukustani haarukan, mutta muistitikku oli teillä tietymättömillä.

Kappas kihveliä, heti löytyi kun valitti ja laittoi valot päälle. Kuitenkin, runokokoelmaprojekti on alkanut ja käsikirjoitus muotoutuu kovaa vauhtia. Ikään kuin ei olisi viittäkymmentä muuta asiaa mitä tehdä, mutta ehkä parempi on saada edes jotain aikaiseksi edes jollain saralla. Turha olla itselleen turhan ankara. Älkää olko tekään liian ankaria itsellenne.

Olette ihania,

pusmus.

♥

Vuoden 2018 kohokohdat

Kuten aina, joka vuosi, löytyy niitä hyviä ja huonoja hetkiä. Viime vuonna taisin tehdä samantapaisen postauksen ja pidin siitä, joten halusin tehdä samanlaisen uudestaan. 

1. Posti

Yksi mun ehdottomia lempihetkiä viime vuonna oli Postin joulupestistä hetki, kun meidän pöytäporukka lauloi yhdessä Petri Nygårdin Soittorasia-biisistä yhden kohdan.

2. Karhun kansa

Karhun kansan Kekrissä eräs jäsen saunotti muita ja rituaalissa jätettiin taakse vanhan vuoden vihat ja toivotettiin uusi vuosi tervetulleeksi. Se oli tähän mennessä yksi voimakkaimpia kokemuksiani ja siksi pääsee näin korkealle.

3. Keskustanuoret

Olin oman piirini varapuheenjohtaja ja otin enemmän vastuuta meidän piirin sosiaalisesta mediasta. Monia hyviä hetkiä, erityisesti liittokokous ja Vuoden aktiivi 2018 -diplomi liitolta.

Läheiselle

Sinä nukut

Kuuntelen kevyttä kuorsausta

Kuten olet usein kuunnellut omaani

Miten kiitollinen saankaan olla sinusta

2002

7 vuotta

Potku, potku, potku.

“Mä tapan sut

ja sun perheen

jos sä kerrot jollekin”

Nauru, nauru, nauru

Kyyneleet kotimatkalla

vartalossa mustelmia

“Mä kaaduin koulun pihalla”

Valhe saunan lauteilla

Läski

ruma

varastit nimen

Tyhmä

Idiootti

Lyönti

“Rakkaudesta se hevonenkin potkii”

jos rakkautta on olla nyrkkeilysäkki

en halua olla rakastettu

“Pojat on poikia”

käden heilautus

“Anna mennä toisesta korvasta sisään

ja toisesta ulos”

korvissa soi samat sanat

vielä vuosien jälkeenkin

“Pojat tekee noin kun ne tykkää”

älkää sitten tykätkö

Vihatkaa mielummin.

Lauluja ympäri Suomenmaan, 5/60

5.

Meidänpä mainetta

Voitto,

häviö,

mitä siitä?

Maailma tietää,

meidän voimamme riittää.

Sisu rakkaan koti-Suomen

kiirii korviin muiden maiden

Rakkaus tätä maata kohtaan

kaatoi metsään sotilaan

NaNoWriMo 2018 #2

Joka hemmetin vuosi sattuu jotain. Aina. Tänä vuonna mun kone lakkasi yhtäkkiä tunnistamasta muistitikkua, jossa nanoni sijaitsi. Onneksi Windows oli pelastanut sen ja pystyin palaamaan täsmälleen siihen kohtaan, jossa olin ollut, mutta jotenkin se nanohenki ehti jälleen kerran haihtua. Mulla on päälle kolme tonnia sanoja kasassa, kirjoitin jopa Kekrissä käsin, ja tiedän että tuo stoori voisi kirjoittaa jopa itse itsensä, jos vain antaisin sille mahdollisuuden. Silti jokin tökkii ja päätin tulla valittamaan siitä tänne. Ja tästä siirryn ottamaan kiinni Hermione Granger ja kaksoisolennon arvoitus -ficistä ilmestyneet uudet luvut, ennen kuin vapautan itseni viettämään bestispäivää Katrin kanssa.