Kuten otsikko kertoo, unelmointia on ilmassa. Jotkut teistä ovat ehkä huomanneet e-kirjani mainoksen kadonneen sivun vierestä. Se ei ole sattumaa eikä vahinko, vaan totisinta totta. Purin sopimukseni Elisan kanssa, sillä Itseisarvokkuuden runoista tulee osa jotain erilaista kokoelmaa. Vain aika näyttää, julkaistaanko sitä. Se tietysti riippuu monestakin asiasta, kuten mm. siitä, löydänkö muistitikkuani. Löysin läppärilaukustani haarukan, mutta muistitikku oli teillä tietymättömillä.
Kappas kihveliä, heti löytyi kun valitti ja laittoi valot päälle. Kuitenkin, runokokoelmaprojekti on alkanut ja käsikirjoitus muotoutuu kovaa vauhtia. Ikään kuin ei olisi viittäkymmentä muuta asiaa mitä tehdä, mutta ehkä parempi on saada edes jotain aikaiseksi edes jollain saralla. Turha olla itselleen turhan ankara. Älkää olko tekään liian ankaria itsellenne.
Olette ihania,
pusmus.
♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Heitä kommentti!