Eräs toinen maanantai

Oli elämä
oli toinen,
joka lopetettiin
Ei tarvitse olla nero tietääkseen
että loput ovat aina suunniteltuja
Kuka ne suunnittelee?
Se, joka tietää parhaiten
Se, joka haluaa olla kirjailija
Se, joka on vastuussa toisen elämästä
Ei ole väliä milloin tarina loppuu,
vaan miten
Oliko se tragikoomista?
Oliko se haluttu, toivottu?
Yllättikö se?
Kenties.

Uusi vuosi

En aio tehdä turhia lupauksia.

Aion toimia oman hyvinvointini mukaan.

Ja se riittää.

On pakko.

Lainattu

Levoton tyttö, mikä hymy!

Kaunis, mystinen

Niin kuin ihmiset olevat

myyttinen, koominen

Eevan tyttö

suoraan Narniasta

Salaa tänne tuotu

salaa lainattu

Pian on pakko palauttaa

lainauspäivä tulee vastaan

Elämä

Onni on turhaa ja yliarvostettua
Itse pidän kurjuudesta
Sen tuomasta vapaudesta
ja ajopuista,
jotka varastettiin talvilämmikkeeksi
velkaiseen omakotitaloon
Samaan, jonka piti majoittaa heidät
silloin, kun rahaa olisi roskien lailla
Ja tuuli ei natisuttaisi seiniä
Sitä on elämä
C'est la vie
la la la la la

Hel

Sanon aina

että helvetti jäätyy ennen kuin

Minä löydän jonkun

joka haluaa minun kanssani naimisiin

Salaa toivon,

että joku päivä se helvetti jäätyisi

Elämän tarkoitus on neljäkymmentäkaksi

(Hyvää Mabonia kaikille blogini lukijoille!)

Muut pitävät sitä omituisena, mutta minulle se on täysin normaalia.

Niin paljon kuin vihaankin matematiikkaa, minä myös rakastan sitä. Vihaan laskujen ja yhtälöiden ratkaisua, koska arvostan niiden kauneutta. En halua rikkoa mitään mitä pidän kauniina, siksi jätän kukat maahan, en vie kimmeltävää lunta sisälle enkä tallo voikukkia. Silti minun on joka matematiikantunti ja läksyhetki turmeltava sitä yksinkertaista kauneutta, jonka yhtälö muodostaa.

Gematria nojaa lukuihin, lukuihin jotka pyörittävät yhteiskuntaa ja maailmaa ylipäänsä. Kaikki perustuu matematiikkaan, jonka avulla fysiikka selvittää miten mikäkin asia toimii. Ilman matematiikkaa maailma ei pyöri. Gematria kertoo meille, miksi elämän tarkoitus on neljäkymmentäkaksi. Douglas Adamsin loistava oivallus tuoda totuus viihteen kautta esille.

Neljäkymmentäkaksi tarkoittaa matematiikkaa.

Minä välitän

Jotain särkyy, jotain korjaantuu.

Hän ei tule koskaan enää olemaan ehjä. Narut lipeävät sormista ulottumattomiin, ei osaa enää elää. Onnellisuus ei saa sijaa sydämeen. Sydän vuotaa verta. Joka ilta kyyneleet ottavat sijan kasvoiltaan, Yön sanoin ei haihdu tuska milloinkaan. Hän tietää sen, muttei pysty. Hän ei löydä ulos oman mielensä labyrintista. Hän ei enää jaksa tahtoa ulos. Hän tietää olevansa yksin, ja tietää tämän onnen jälkeen olo on tyhjä. Ympärillä vain kourallinen ystäviä, kukaan heistä ei näe, osa ei tunne. Hän luulee etteivät he välitä.

Sillä eihän kukaan välitä.

Vain pieni osa heistä pystyy aavistamaan, tuntemaan tuskan. Välitän hänestä, mutten voi auttaa. Hän lipuu kauemmas, en tavoita häntä. Mielestäni hän on kaunis, mielestäni hän on fiksu, mielestäni on hän on sopiva. Hän ei vain tiedä sitä. Olisinpa aikoinani kertonut hänelle, kun vielä saatoin.

Nyt on liian myöhäistä.