Tiedän, on vähän turhan aikaista alkaa pohtia tämän vuoden Nanoa. Onhan siihen kuitenkin sellaiset pari kuukautta aikaa vielä miettiä ja suunnitella, mutta oma päättämättömyys on ehkä se syy miksi nytkin ajaudun kirjoittamaan tänne pohdintojani.
Viimevuotinen romaani ei kerennyt alkua ja paria randomtapahtumaa pidemmälle, kun elämä vei mukanaan ja Nano jäi jälleen kerran pahasti kesken. Tänä vuonna olen päättänyt viimeinkin voittaa, onhan tämä sentään meikäläisen yhdestoista nanoiluvuosi. Olisi siis jo aikakin kerrankin voittaa ja saada jotain muutakin valmiiksi kuin vain läjä runoja, oneshotteja ja keskeneräisiä ficcejä. Siksi ajattelinkin, että voisi jatkaa viimevuotista ja saada siitä ensimmäinen täysin valmis romaani. En oo varma haluaisinko esikoisteoksekseni kyllä tätä, mutta olis edes pöytälaatikossa valmiina jotain.
Helmikuussa aloin suunnittelemaan uutta nanoa ja siihen olisi hahmot, taustatarinat ja miljöö, mutta se juoni puuttuu. Oikeastaan mulla on paljon sivujuonia, mutta yksi pääjuoni puuttuu enkä halua tehdä mitään tylsää jaarittelu- ja ihmissuhdesoppapaskaa. Hirveästi houkuttaisi nähdä, mitä hahmot haluaisi ruveta touhaamaan mutta se ei oo hirveän hedelmällinen pohja nanolle, jonka tarkoitus on saavuttaa se 50 000:n sanan raja.
Toki mulla on myös vanha kunnon JJR, joka kolkuttelisi tuolla takaraivossa. Leevi on aika vihainen siitä, etten ole vieläkään saanut sen tarinaa kirjoitettua. Arttu on vähän hiljaisempi tapaus, koska se vaan toivoo että koko stoori unohtuisi.
Ilmeisesti jälleen on palannut vanha tapani puhua hahmoista niin kuin ne olisi oikeita ihmisiä. Luisun siis hitaasti mutta varmasti Nanohulluuteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Heitä kommentti!