Lämmin kehto johon lapseni lasken
iltana pimeän joulukuun
tuo turvan meille molemmille
Rakkauteni sinuun ei koskaan kuole
se elää ja hengittää pienenä kätkyessään

95588.22

Viimeisiä päiviä viedään! Ilolla aion heittää vuoden 2017 menemään ja toivottaa vuoden 2018 tervetulleeksi. Josko se olisi lempeämpi ja hedelmällisempi kuin tämä vuosi, toivossa on ainakin hyvä elää. Nyt on ollut kuitenkin aika vilkuilla mennyttä vuotta ja sen synkkyydessä olleita hyvinkin valoisia hetkiä. Löysin useita hienoja ja merkityksellisiä hetkiä, mutta ajattelin jakaa tässä kolme sellaista, jotka käyvät mielessäni jollain tavalla miltei joka päivä.

Karhun kansan jäseneksiottorituaali

Vain vaivoin pystyin itkemättä vastaamaan kysymyksiin ja vastaanottamaan jäsenkorun, koska se tuntui niin oikealta. Ehkä te, jotka on kastettu aikuisina, voitte samaistua siihen tunteeseen. Siihen yhteenkuuluvuuden, turvallisuuden ja rakkauden tunteeseen. Kuin ympärille levitettäisiin oikein paksu peitto, jossa on flanellipussilakana niin että se on heti lämmin ihoa vasten.

Karhun kansan kekri

Ihmisenä, jolla on oikein diagnoosinakin sosiaalisten tilanteiden pelko, otin aikamoisen ison riskin ja menin yksin keskelle täysin vieraita ihmisiä. Ne ihmiset pysyivät vieraina suurin piirtein kymmenen minuuttia, ennen kuin rohkeasti istuuduin alas, esittelin itseni ja liityin keskusteluun. Sen jälkeen vierauden ja ulkopuolisuuden tunne katosi, kun ihmiset ottivat minut lämpimästi vastaan. Jopa suuresti panikoimani jäsenhaastattelu oli lämminhenkinen ja mukava.

Keskustanuorten Etelä-Pohjanmaan piirin syyskokous

Olin ensimmäistä kertaa ikinä puhujanpöntössä, sain vuoden aktiivin palkinnon ja sain kunnian toimia piirin varapuheenjohtajana tulevana vuonna. Automatkalla Alavudelta kotiin itkin, nauroin ja lauloin onnesta. En ollut uskaltanut edes toivoa varapuheenjohtajaksi valintaa, mutta kun äänestystulokset julkistettiin niin olin taas lähellä kyyneleitä.

Rakkaani,
lempeän lauluni laulaja,
ethän hylkää minua
lumiseen metsään kuusien keskelle
Löytämään tietäni
kotiin sinun luoksesi

Minä rakastan sinua
jouluna ja juhannuksena
Sinun sylissäsi
vietän onnellisimmat hetkeni
Tiu’ut helisevät
joulukellot soivat
Sinun silmissäsi
näen joulurauhani

Tonttu ei vaan saa unta

ja sinä minua viet
Pehmeästi ees taas
yks kaks ja ympäri
Hämärän rauhassa
ääneti kuu käy kulkuaan
ja puissa lunta on valkeanaan

Ymmärrä, sinä syntinen.
Anna periksi, kun kutsun sinua.

Älä karkaa!

Teen sinusta tanssijan hallitsemalla liikkeitäsi.

Sinä olet taidetta, minun taidettani. Sinut voin vetää syövereihini, humaltumaan avustani ja kiinnittymään naruihini, minun rakas marionettini. Pyörit niin viehkosti, etteivät he voi olla sinua rakastamatta. Sinä olet tähti minun ansiostani. Kunnioita minua, koreografiasi, jonka ansiosta olet olemassa. Maailmasi perustuu minuun ja olet voimaton. Entä jos katoan?

Sinä jäät ilman mitään. Taitosi imeytyy pois, valuu maahan. Sinä kärsisit ja emmehän me sitä halua, emmehän? Tottele siis, ihmisparka. Muuten häipyy elämä sulta. En myy, en anna, et voi varastaa. Yksinkertaista, ystävä hyvä. Tartu käsiini ja olet pelastettu.

Kuin lintu lennät tämän tanssin kanssani. Taivas ottaa meidät vastaan iloiten ja tarjoaa sinisyyttä. Pitkä askel, askel, nil-kan o-jen-nus, hyppy! Luistellen väistyvät pilvet tieltämme. Luistellen johdan sinua kumarrukseen.

Oletko jo onnellinen?

Hyyvä.

Nojailen aitaan

Hei sinä,
sinä niin.

Mitä olet mieltä, onko elämässä mitään järkeä? Ei tarvitse päättää nyt heti, kyllä minä selviän. Lähinnä tyhjiä toimittelen, tähän aitaan nojailen ja sinua katselen. Tohtorinviittani heiluu tuulessa, samaan tahtiin kuin kaura kumartaa. Varjoni kuikuilee ylitseni, ylitsesi. Pidän siitä miten sinä hymyilet. Olet vähän kuin tuo auringonsini taivaalla pääsi yläpuolella. Tai tuo ruosteinen vanha penkki, jolla istut tienreunassa potkiskellen hiekkaa. Mikä maalaismaisema, sinä istumassa ruostuneella penkillä kuivan hiekkatien reunassa. Maalaisin taulun jos osaisin. Sinä varmaan osaat, ainakin epäilen niin. Minä en osaa kuin laulaa ja tanssia, kirjoitankin hätinä vain. Aku Ankan taskukirja makaa ojassa, joltain lapselta kait pudonnut. Nostaisit sen ylös, sillä rakastathan auttaa ketä tahansa.

Heiluttelet jalkojasi, mokomakin kärsimättömyys. En tiedä ketä odotat, minuun et kuitenkaan katso. Olisin tässä hyvää juttuseuraa, mutta ei sitten jos ei kelpaa. Tyytyväisyys tilanteeseen onkin yliarvostettua. Olen hieman katkera, jos et ole huomannut. (Höm höm, Dolores hyvä otatko pastillin?)

Kolmatta päivää istut siinä ja heiluttelet jalkojasi. Ja kolmatta päivää minä toljotan sinua. Olisi kiva välillä vähän vaihtaa tilannetta. Jos vaikka istuisit ojan pientareella maassa, aitaan nojaten. Voisit vuorostasi toljottaa minua, se voisi olla mukavaa. Heiluttelisin jalkojani ja tähyilisin kaurapeltoa.

Ei minua tarvitse kuunnella, se oli vain ehdotus, ystävä hyvä. Tai ystävä ja ystävä, emmehän me ole edes jutelleet.

Terveisin minä,

minä vain.