Minä ja maailma

(15-vuotiaana osallistuin Minä ja maailma -kirjoituskilpailuun näillä kahdella tekstillä. Huolimatta niiden samankaltaisuudesta, eivät ne kuitenkaan edusta samaa tarinaa.)

Hyvää yötä maailma, minä sinua rakastan. Tuuliasi suutelen kuivilla huulillani, tanssien otan vastaan murheesi. Rakkautesi otan vastaan hellyydellä, iskusi kestän onnellisuudella. Kiitollinen olen avustasi, sillä sinuahan minä rakastan. Olen sinulle velkaa elämäni, ruumiini ja liikkeeni. Tanssin vain sinulle, kumarran suurudestasi ja teen piruetin avustuksellasi. Yritän yltää kalpeaan käteesi kiinni ottamaan, mutta kerkeät karkaamaan kauemmas. En lopeta hymyilemistä, koska tiedän että rakastat hymyäni. Kärkitossuillani sipsutan lähemmäs, ojennan käteni ja sinä tartut minuun. Otat minut mukaasi tanssiin, jota kauniimpaa ei tässä maailmassa ole nähty. Vedät minut kiinni itseesi, kätesi tarttuvat käsiini ja liikutat meitä hiljaisuuden musiikin tahtiin. Saat silmäni välkehtimään spottivalojen kiireisessä keilassa ja minä saan sinut olemaan ylpeä. Sillä olenhan lapsesi, rakkain ja kaunein. Ainakin tämän illan.

~*~

Minä rakastan sinua maailma.

Pimeät kujat,

valoisat kaupungit,

uneliaat kylät,

satumaiset metsät,

jylhät vuoret,

salamyhkäiset vedet.

Minä rakastan sinua,

meitä kaikkia jotka

sinuun liittyvät.

Eläimiä,

ihmisiä,

kuolevia,

kuolemattomia,

kaikkea.

Minä rakastan sinua,

maailmaani.

Minun kaunista maailmaani.

#1 NaNoWriMo 2015 | Jumalapeli | suunnittelu

Pian on taas sen aika.

NaNoWriMon.

Tänä vuonna olen valmistautunut superhuonosti. Tiedän perusidean, hahmot suurin piirtein kaikki ja mitä kukakin edustaa, mutta itse tarinan kulku on vielä hahmottelematta. Ottaen huomioon sen, että koko idea perustuu shakkipeliin, niin minun pitäisi jo kovaa vauhtia olla pelaamassa sitä peliä. Tällä kertaa pelkkä tajunnanvirta ei vain yksinkertaisesti riitä, koska muuten kulusta tulee epälooginen ja sekava. Joskus sitä miettii, miksi tähän ryhtyykään joka vuosi.

Toisaalta, nyt minulla on kuitenkin edes yksi etu puolellani. Nimittäin kovin palvomani kirjoitusohjelma Scrivener, ostin sen tuossa pari viikkoa sitten. Ero Wordiin on huima, enkä voi väittää että ikävöisin sitä. Scriveneristä voin kirjoittaa arvostelua myöhemmin, mutta voin vannoa että en maksanut viittätoista euroa turhasta. Kyllä, normaalihintaisena se on kallis (silloin noin neljäkymmentä euroa), mutta ainakin kun itse sitä olen aikanaan kokeillut, niin koin sen paljon helppokäyttöisämmäksi ja kätevämmäksi kuin muut. Tällä kertaa teknisesti kirjoittaminen on paljon miellyttävämpää.

En voi kieltää ettenkö arpoisi mielessäni JJR:n ja Jumalapelin välillä vieläkin, mutta toisaalta kaikki uusimmat versioni ja muistiinpanoni JJR:stä tuhoutuivat entisen koneeni sanoessa sopimuksensa irti. Uusimmat muistiinpanot ja muut ovat siis vuodelta 2010 - siltä ajalta kun koko idea alkoi muotoutua. Ja paljon muutoksia on tapahtunut sen jälkeen, Leevi ja Arttu mm. vaihtoivat ulkomuotoja. Tietenkin harkitsin myös Romeon&Julian tai Hamletin toteuttamista, mutta en ole tehnyt tarpeeksi taustatutkimusta kumpaankaan. Hamletiin minun pitäisi tehdä diagnoosit ja Romeoon&Juliaan etsiä netin syövereistä kokemuksia sekä transihmisiltä että heidän kumppaneiltaan, mutta etenkin jälkimmäisiltä. Romeo&Juliahan on Romeon näkökulmasta enemmän ja käsittelee tämän suhdetta Juliaan (kutsun häntä vielä Juliaksi, koska hän ei ole vielä ilmoittanut oikeaa nimeään).

Jumalapeliin päädyin lähinnä siksi, että se on teinihömppää höystettynä fantasialla. Olen paininut viime aikoina ihan liikaa realististen tekstien kanssa ja kaipaan vähän irtiottoa, sillä vaikka aihe ja taustavoimat ovatkin aika dramaattisia niin ajattelin kuitenkin pitää sen aika tasaisena. Realistinen fantasia on hankala genre eikä hirveän tuttu sitten kuitenkaan, mutta pidän haasteista. Lähinnä minua kai hirvittää se, että tuleeko sitä fantasiaa sitten liian vähän. Fantasiaa olen tottunut kirjoittamaan lähinnä Harry Potter -fanfictionin muodossa ja siinä se on arjen kannalta merkittävässä osassa, joten sitä on pakko kirjoittaa. Jumalapelissä se fantasia on lähinnä pelkkä taustavoima joka pyörittää sitä kaikkea, mutta on kuitenkin aika oleellinen osa.

Äh, jotenkin alkaa tuntua että olen sittenkin ihan hukassa kaiken kanssa.

Ikävä

I missed him.

Minä kaipasin häntä.

Jokaisella renkaan pyörähdyksellä

liikuin kauemmas

Ja se sattui

Jäin hetkeksi

mutta liikuin taas.

Katsoin taakse vaikka aloin voida pahoin

Humala

Kun päihdyn

olen kaunis ja kaikki on hyvin

Voisin tanssia pyörän ohjaustangolla

tai sillan kaiteella

kuin tytöt inspiraatiokuvissa

Ikäväkseni kuitenkin

pysyn samana

Hetken onnen voi huijata

kiertää ansat

ja saada lisäaikaa vuokrattuun hymyyn

Kerran

Kerran piirsin mascaralla vessan seinään
Musta näyttää kauniilta valkoista vasten
Voisipa se olla siinä aina.
Siivoojat tulevat kuitenkin
pyyhkivät pois tekstini
rakkauteni
elämää, taidetta, elokuvia ja sanoja
kohtaan.